Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä hiljaiseloon. Ylen palstalla en ole enää kirjoittanut kyllästyttyäni kirjoitusteni pilaamiseen lainauksiani tynkimällä. Lainaukset ovat olleet asianmukaisia varustettuina lähteineen, eikä Ylen palvelimella tilanpuutettakaan ole.

Epäilenkin kaiken johtuvan siitä, että vaadin kirjoitussääntöjen noudattamista esimerkiksi kirosanojen kohdalla ja ihmettelin, miksei palstaa moderoida ollenkaan. Tein pienen testin: käyttämällä hakusanana yhtä yleistä kirosanaa, kone antoi peräti 79 hakutulosta!

Törky saa kuitenkin olla ihan rauhassa, mutta suivaantuneena osoittamiselleni joku niljake toimituksessa haluaa näyttää pystyvänsä moderoimaan kirjoituksia jättämällä sääntöjen vastaiset kirosanat rauhaan ja pätkimällä pelkästään minun kirjoituksiani.

Siinäpähän pätkivät nyt ei oota. Kun valitsee kirjoittamispaikkansa ja välttää Ylen antia, ei pätkitä mitään. Hyv' on olla...

o o o

Meillä on jo reilun kuukauden verran ollut kotona oliivipuu. Oliivipuun lehdistä saa viruksia ja bakteereja tuhoavaa oleuropeiiniä, jota varten minäkin oliivipuusta kiinnostuin. Kirjoitukseni oliivipuun suomasta virustorjunnasta löytyy Sanasingon linkistä http://www.sanasinko.forumsplace.com/message73.html, jonka voi lukea kopioimalla linkin selaimensa osoitekenttään.

- Tietokoneeni on kohtapuoliin menossa huoltoon. Kirjoittelen nyt tärkeimmät jutut alta pois ja keskityn sitten viikon parin ajaksi lukemiseen ja muuhun. Ei hullumpi juttu lainkaan.

Olen näköjään unohtanut tämän blogini miltei täysin.

Kaikki on elämässä yhtä kehitys- tai muutostarinaa. Voi olla, että siirrän blogini vielä muualle ja jopa Sanasingon sivut, joihin en ole tällä hetkellä lainkaan tyytyväinen.

Tuo kaikki kuitenkin merkitsisi sivujen repimistä ja raiskaamista, ellei työläs uudelleen juurruttaminen onnistuisi.

Kuitenkin: "Toivossa on hyvä elää", sanoi lapamato.

o o o

Menen nyt nukkumaan, olen väsynyt onneksi. - Tietää simahtamista lähes pystyjaloiltaan ;)

Johan tässä on pieni rupeama hurahtanut, kun viimeksi blogiini kirjoitin. Kevät on alkanut painaa sillä tavoin päälle, että on huomannut tekemättömien töiden paljouden.

Sumaa ei saa purettua muuta kuin paneutumalla kesken jääneisiin puuhiin. Siihen olen pikku hiljaa heräämässä.

Tämä kaikki tarkoittaa käytännössä enemmän elämää offline.

o o o

Viime yönä päivitin Sanasingon ulkoasua ruskeasävyisestä sinisävyiseen. Myös tätä blogia yritin päivittää, muttei toista omasta mielestäni yhtä hyvää mallia löytynyt.

Kilpailevilla yrittäjillä malleja kyllä löytyisi, mutta samalla joutuisi juurensakin repimään täältä.

Sama koskee keskustelupalstaa: senkin voisi istuttaa muualle ja ostaa jopa palvelintilaa, jolloin siinäkin tapauksessa jo lähetetyt kirjoitukset menetettäisiin.

Kiekkoriudutus.

Pitkästä aikaa katsoin tänään jääkiekkoa televisiosta. Kolme parinkymmenen minuutin jaksoa ja väliajat riuduin television ääressä maha jännityksestä kipeänä.

Ruotsi pelasi kuin Hannu Hanhi ja Suomella oli jälleen Aku Ankan huonompaa tuuria. Leijonat voittivat kaikki muut ottelut Torinon olympialaisissa paitsi tämän viimeisimmän. Tuloksena Ruotsille kultaa, Suomelle hopeaa.

Olen päättänyt, etten seuraa kisoja suorana lähetyksenä enää, vaikka henkeen ja vereen kotijoukkuetta puolustankin. Syy on, etten kestä tuota reaaliaikaista riudutusta. Parempi katsoa parhaat palat uutisista tai nauhalta.

Kilpaurheilu on repivä laji, jossa vain voitot merkitsevät. - Tämän enempää en osaa sanoa; sekaisin "elämän ja kuoleman" ottelusta edelleen.

Totuus.

Oletko miettinyt koskaan, missä totuus on? Onko se suurissa puheissa vai lausumatta jääneissä sanoissa?

Kuka kehtaa lausua brutaalin totuuden, joka rikkoo illuusion?

Illuusionhan ihmiset haluavat, eivät brutaalia totuutta.

Vaikenet, sillä et itsekään kestä totuutta.

Sormien läpi katsomista.

Miten on mahdollista, että palstalla jossa kielletään kiroilu yhdessä viestissä voi olla peräti viisi kirosanaa? Jonkin on täytynyt pettää pahasti. Joku vedättää jotain ja rajusti.

o o o

Jos ihminen saa yhteen lyhyeen viestiin mahtumaan kirosanoja kirosanojen perään, voisi kysyä, missä hänen asiansa on: niissä kirosanoissa vai jossain muussako.

Ikävä kyllä tällä kertaa kirosanat veivät voiton.

Itsemurha jäi kakkoseksi. Syvä osanottoni.

Hattutemppu.

Jokin aika sitten aiemmin mainitsemaani mielipidepalstaan ilmaantui opiskelijan kirjoitus, jossa hän toivoi kommentteja opinnäytetyötään varten. Opiskelija sai kirjoitukseensa muutamia vastauksia, jotka olivat tylyjä ja epäkohteliaita äänensävyltään. Lopulta poika otti kirjoituksensa kokonaan pois ja nimesi sen uudestaan "eipä vaikuta kysyä" tms. selittäen syyksi saadun kaltaiset vastaukset. Vielä oli avaus saanut pari ikävänpuoleista kommenttia, jotka nähtyäni en voinut pitää lusikkaani poissa sopasta. Kritisoin palstalle tyypillistä nälvimistä ja nokkimista ja lähetin tsemppiä poikaparalle, joka oli tietämättään työntänyt nenänsä hyeenojen luolaan.

Käytyäni seuraavan kerran palstalla huomasin ketjun häipyneen. Ylläpito tai toimitus oli poistanut koko helahoidon. Sinne meni pojan ensimmäinen ja viimeinen viesti aivan niin kuin syy olisi ollut hänessä tai häntä puolustaneessa.

Vaikka kuinka yrittäisin, en pysty ymmärtämään tapaa, jossa puolesta riippumatta kaikille mitataan samalla mitalla. Pojan viestissä ei ollut mitään epäasiallista, mutta häntäkin rangaistiin. Minä sen sijaan otin selvästi puoleni ja sillä tavoin ärsytin poikaa arvostelleita.

Mikäli jossain koulussa toimittaisiin tuolla tavoin, sekä kiusaajia että kiusattuja kohtaisi sama rangaistus. Olisiko se oikein ja oppisiko siitä ne, joiden kuuluisi jotain oppia?

Sehän olisi vain hattutemppu, jolla ongelma lakaistaan maton alle.

Hokkuspokkus...