sunnuntaina, helmikuuta 26, 2006

Kiekkoriudutus.

Pitkästä aikaa katsoin tänään jääkiekkoa televisiosta. Kolme parinkymmenen minuutin jaksoa ja väliajat riuduin television ääressä maha jännityksestä kipeänä.

Ruotsi pelasi kuin Hannu Hanhi ja Suomella oli jälleen Aku Ankan huonompaa tuuria. Leijonat voittivat kaikki muut ottelut Torinon olympialaisissa paitsi tämän viimeisimmän. Tuloksena Ruotsille kultaa, Suomelle hopeaa.

Olen päättänyt, etten seuraa kisoja suorana lähetyksenä enää, vaikka henkeen ja vereen kotijoukkuetta puolustankin. Syy on, etten kestä tuota reaaliaikaista riudutusta. Parempi katsoa parhaat palat uutisista tai nauhalta.

Kilpaurheilu on repivä laji, jossa vain voitot merkitsevät. - Tämän enempää en osaa sanoa; sekaisin "elämän ja kuoleman" ottelusta edelleen.