Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä hiljaiseloon. Ylen palstalla en ole enää kirjoittanut kyllästyttyäni kirjoitusteni pilaamiseen lainauksiani tynkimällä. Lainaukset ovat olleet asianmukaisia varustettuina lähteineen, eikä Ylen palvelimella tilanpuutettakaan ole.

Epäilenkin kaiken johtuvan siitä, että vaadin kirjoitussääntöjen noudattamista esimerkiksi kirosanojen kohdalla ja ihmettelin, miksei palstaa moderoida ollenkaan. Tein pienen testin: käyttämällä hakusanana yhtä yleistä kirosanaa, kone antoi peräti 79 hakutulosta!

Törky saa kuitenkin olla ihan rauhassa, mutta suivaantuneena osoittamiselleni joku niljake toimituksessa haluaa näyttää pystyvänsä moderoimaan kirjoituksia jättämällä sääntöjen vastaiset kirosanat rauhaan ja pätkimällä pelkästään minun kirjoituksiani.

Siinäpähän pätkivät nyt ei oota. Kun valitsee kirjoittamispaikkansa ja välttää Ylen antia, ei pätkitä mitään. Hyv' on olla...

o o o

Meillä on jo reilun kuukauden verran ollut kotona oliivipuu. Oliivipuun lehdistä saa viruksia ja bakteereja tuhoavaa oleuropeiiniä, jota varten minäkin oliivipuusta kiinnostuin. Kirjoitukseni oliivipuun suomasta virustorjunnasta löytyy Sanasingon linkistä http://www.sanasinko.forumsplace.com/message73.html, jonka voi lukea kopioimalla linkin selaimensa osoitekenttään.

- Tietokoneeni on kohtapuoliin menossa huoltoon. Kirjoittelen nyt tärkeimmät jutut alta pois ja keskityn sitten viikon parin ajaksi lukemiseen ja muuhun. Ei hullumpi juttu lainkaan.

Olen näköjään unohtanut tämän blogini miltei täysin.

Kaikki on elämässä yhtä kehitys- tai muutostarinaa. Voi olla, että siirrän blogini vielä muualle ja jopa Sanasingon sivut, joihin en ole tällä hetkellä lainkaan tyytyväinen.

Tuo kaikki kuitenkin merkitsisi sivujen repimistä ja raiskaamista, ellei työläs uudelleen juurruttaminen onnistuisi.

Kuitenkin: "Toivossa on hyvä elää", sanoi lapamato.

o o o

Menen nyt nukkumaan, olen väsynyt onneksi. - Tietää simahtamista lähes pystyjaloiltaan ;)

Johan tässä on pieni rupeama hurahtanut, kun viimeksi blogiini kirjoitin. Kevät on alkanut painaa sillä tavoin päälle, että on huomannut tekemättömien töiden paljouden.

Sumaa ei saa purettua muuta kuin paneutumalla kesken jääneisiin puuhiin. Siihen olen pikku hiljaa heräämässä.

Tämä kaikki tarkoittaa käytännössä enemmän elämää offline.

o o o

Viime yönä päivitin Sanasingon ulkoasua ruskeasävyisestä sinisävyiseen. Myös tätä blogia yritin päivittää, muttei toista omasta mielestäni yhtä hyvää mallia löytynyt.

Kilpailevilla yrittäjillä malleja kyllä löytyisi, mutta samalla joutuisi juurensakin repimään täältä.

Sama koskee keskustelupalstaa: senkin voisi istuttaa muualle ja ostaa jopa palvelintilaa, jolloin siinäkin tapauksessa jo lähetetyt kirjoitukset menetettäisiin.

Kiekkoriudutus.

Pitkästä aikaa katsoin tänään jääkiekkoa televisiosta. Kolme parinkymmenen minuutin jaksoa ja väliajat riuduin television ääressä maha jännityksestä kipeänä.

Ruotsi pelasi kuin Hannu Hanhi ja Suomella oli jälleen Aku Ankan huonompaa tuuria. Leijonat voittivat kaikki muut ottelut Torinon olympialaisissa paitsi tämän viimeisimmän. Tuloksena Ruotsille kultaa, Suomelle hopeaa.

Olen päättänyt, etten seuraa kisoja suorana lähetyksenä enää, vaikka henkeen ja vereen kotijoukkuetta puolustankin. Syy on, etten kestä tuota reaaliaikaista riudutusta. Parempi katsoa parhaat palat uutisista tai nauhalta.

Kilpaurheilu on repivä laji, jossa vain voitot merkitsevät. - Tämän enempää en osaa sanoa; sekaisin "elämän ja kuoleman" ottelusta edelleen.

Totuus.

Oletko miettinyt koskaan, missä totuus on? Onko se suurissa puheissa vai lausumatta jääneissä sanoissa?

Kuka kehtaa lausua brutaalin totuuden, joka rikkoo illuusion?

Illuusionhan ihmiset haluavat, eivät brutaalia totuutta.

Vaikenet, sillä et itsekään kestä totuutta.

Sormien läpi katsomista.

Miten on mahdollista, että palstalla jossa kielletään kiroilu yhdessä viestissä voi olla peräti viisi kirosanaa? Jonkin on täytynyt pettää pahasti. Joku vedättää jotain ja rajusti.

o o o

Jos ihminen saa yhteen lyhyeen viestiin mahtumaan kirosanoja kirosanojen perään, voisi kysyä, missä hänen asiansa on: niissä kirosanoissa vai jossain muussako.

Ikävä kyllä tällä kertaa kirosanat veivät voiton.

Itsemurha jäi kakkoseksi. Syvä osanottoni.

Hattutemppu.

Jokin aika sitten aiemmin mainitsemaani mielipidepalstaan ilmaantui opiskelijan kirjoitus, jossa hän toivoi kommentteja opinnäytetyötään varten. Opiskelija sai kirjoitukseensa muutamia vastauksia, jotka olivat tylyjä ja epäkohteliaita äänensävyltään. Lopulta poika otti kirjoituksensa kokonaan pois ja nimesi sen uudestaan "eipä vaikuta kysyä" tms. selittäen syyksi saadun kaltaiset vastaukset. Vielä oli avaus saanut pari ikävänpuoleista kommenttia, jotka nähtyäni en voinut pitää lusikkaani poissa sopasta. Kritisoin palstalle tyypillistä nälvimistä ja nokkimista ja lähetin tsemppiä poikaparalle, joka oli tietämättään työntänyt nenänsä hyeenojen luolaan.

Käytyäni seuraavan kerran palstalla huomasin ketjun häipyneen. Ylläpito tai toimitus oli poistanut koko helahoidon. Sinne meni pojan ensimmäinen ja viimeinen viesti aivan niin kuin syy olisi ollut hänessä tai häntä puolustaneessa.

Vaikka kuinka yrittäisin, en pysty ymmärtämään tapaa, jossa puolesta riippumatta kaikille mitataan samalla mitalla. Pojan viestissä ei ollut mitään epäasiallista, mutta häntäkin rangaistiin. Minä sen sijaan otin selvästi puoleni ja sillä tavoin ärsytin poikaa arvostelleita.

Mikäli jossain koulussa toimittaisiin tuolla tavoin, sekä kiusaajia että kiusattuja kohtaisi sama rangaistus. Olisiko se oikein ja oppisiko siitä ne, joiden kuuluisi jotain oppia?

Sehän olisi vain hattutemppu, jolla ongelma lakaistaan maton alle.

Hokkuspokkus...

Tietotekniikka helpottaa elämää, toisaalta hankaloittaa. Ainahan voi tulla mutkia matkaan. Välillä yhteydet pelaavat, välillä eivät. Bittimaailmassa tapahtuu jotain sellaista, joka estää pääsyn jonnekin. Hakkeroijatkin voivat tehdä tihutöitään.

Useimmiten Sanasinko-keskustelupalstan sivut aukeavat hyvin, välillä niihin ei pääse ollenkaan. Juuri silloin kun olisi aikaa kirjoitella ja puuhastella palstan kimpussa, yhteydet ovat poikki. Yleensä asioihin on olemassa järkisyy, ja ainakin itse epäilen taustalla olevan sivujen päivittämisen phpBB-foorumin chatin ja muidenkin osasten kohdalta.

Oma palsta on kuitenkin oma palsta, vaikka tökkisikin välillä. Aivan niin kuin oma blogi on oma blogi... Kukaan ei tule napsaisemaan kokonaisia viestiketjuja tai yksittäisiä viestejä pois selittämättä mitään. Moderointi täällä päässä lähtee omasta päästä.

Byrokratia estää ihmislähtöisen lähestymisen monessa asiassa: joku tekee vain jotain jossain. Rakenteet saattavat olla myös sortavia ja vääristäviä. Jos organisaatio itsessään ei pidä huolta oikeudenmukaisista säännöistä ja niiden noudattamisesta, mitään oikeudenmukaisuutta ei käytännössä ole.

Vielä vähän aikaa sitten oli kouluja, joissa kiusaamista ei virallisesti ollut, vaikka lapset siitä raportoivat. Ongelma oli lakaistu maton alle. Samalla tavoin voidaan muissakin organisaatioissa toimia. Yritykset voivat kieltää ongelmien olemassaolon, vaikka koko yhteisö olisi sairas ja päivittäinen nälviminen ja nokkiminen jokapäiväistä kanssakäymistä.

Ja sittenkin vaikka ongelmien olemassaolo myönnettäisiin, saatetaan tekeytyä kyvyttömäksi puuttumaan epäkohtiin. Vetäydytään sivuun ja syrjään ja katsotaan vain vierestä, kun toista simputetaan. Ei ole muka keinoja, kun ei viitsitä ottaa edes käyttöön niitä.

Maanantaina vähän ennen puolta yötä. Säpinää on noiden postauksien kanssa ollut. Kuka on oikeassa, kuka väärässä, siitä minulla ei ole aavistustakaan. Pitäisi kai olla vielä enemmän offline, että mokomat skismat voisi jättää taakseen.

No, tällaista tämä nyt sitten on. Välillä kolisee oikein tosissaan ja sitten on taas hiljaisuus.

o o o

Kirjat odottavat avaamistaan. Online-elämässä siihen ei pysty. Kauan, kauan sitten ainakin noiden kirjoittajien elämä oli pelkkää offline-elämää.

Aika huono oppilas meikäläinen ;)

Torstaina kirjoittamani mielipide vierailemallani mielipidepalstalla on poistettu peräänkuulutettuani toimituksenkin vastuuta asiattomista viesteistä. Ylen palstoilla ei viestejä ole juuri moderoitu, pikemminkin kokonaisia ketjuja poistettu. Kohdaltani taitaa Yle ollakin nyt historiaa enkä viitsi vaihtaa lehmää enää toiseen samanlaiseen lehmään, eli Yle Radio 1:n palstaa muuhunkaan Ylen palstaan.

Etupäässä täällä Sanasingon puitteissa jatkanen. Täältä ei kukaan poistele ketjuja selittämättä syytä eikä asiattomuuksia viesteissä sallita. Täällä käyttäydytään niin kuin ihmisten ilmoilla yleensä käyttäydytään.

o o o

Pari päivää olen ollut offline tämän bloginkin osalta. Mitä enemmän on online, sitä enemmän offline-elämä netin ulkopuolella kärsii.

Minulla on ollut vuoden verran laajakaista käytössä, ja tämän ajan olen ollut yhä enemmän online offline-elämän siitä kärsiessä.

Elämä ennen oli offline. Monet viettävät sellaista edelleenkin, ja silloin voi lukea kirjoja ja tehdä kaikkea muuta hauskaa. Elämä online on vain virtuaalielämää kaukana pois todellisuudesta.

Ehkä tämän tähden pyrinkin jatkossa olemaan enemmän offline. Poissaolo täältä on samaa kuin läsnäolo muualla, siellä oikeassa elämässä ;)

Tänään olen kirjoittanut yhden kirjoituksen simputtamista, kiusaamista ja väkivaltaa vastaan ihmisarvoisen ja kannustavan kohtelun puolesta. Luin verkko-Hesarista pari kirjoitusta; toisessa kerrottiin varusmiehiin kohdistuvasta simputuksesta ja toisessa lasten pahoinpitelystä.

Ihmettelen, miksi mielivaltaa yhteiskunnassamme puolustetaan esimerkiksi mielipidesivustoilla. Hyvänä pidän kuitenkin sitä, että julkisuuteen noita epäkohtia nostetaan ja että oikeudessa niitä myös punnitaan.

o o o

Alun hapuilun jälkeen mielessäni on valaistunut näkemys siitä, mitä blogissani eniten viljelisin. Noihin yhteiskunnassamme vallitseviin epäkohtiinhan voisin paneutua aivan kuin luonnostaan, sillä niitä kyllä riittää.

Aina ja kaikkialla haluan heikkoja ihmisiä puolustaa tuntiessani sen sydämessäni oikeaksi.

Aloitettuani tämän blogin minulla ei ollut aavistustakaan, mitä tänne kirjoittelisin. Aivan kuin olisin mennyt jonnekin säkkiin ja alkanut siellä hapuilla umpipimeässä.

Tänään sitten mieleeni tuli lumipeittoinen aava. Seison siellä suksieni päällä tietämättä mihin päin lähteä ja millä tyylillä edetä. Kukaan ei evästä, miten pitäisi hiihdellä. Etenen sitten jollain tavoin.

Jonkun ajan kuluttua käännyn katsomaan taakseni. Näen jättämäni jäljet. Olen edennyt! Olen liikkunut eteenpäin vapaalla tyylillä. Välillä jäljet ovat tuollaiset, välillä tällaiset, mutta kaikki ne ovat johdattaneet minua eteenpäin ja olen todellakin edennyt.

Luovuus on kuin matka umpihangessa. Itse sen halot ja itse jätät jäljet. Tyyli on vapaa, ja etenetpä millä tyylillä tahansa, aina olet kulkenut jostain jonnekin.

Kello lähemmäs puolta yötä taas herätessäni kirjoittamaan tännekin jotain.

Vain pari kirjoitusta olen tänään kirjoittanut; toisen uskonasioista ja toisen ihmisuhdeasioista. Vaikeita aiheita molemmat, joiden asioiden kanssa on silti tultava toimeen.

Uutisista katselin Conan O'Brienin vierailua Suomessa. Conan tapasi joulupukin ja presidenttimme, joista vierailuista jäi ainakin katsojalle hyvä mieli.

Itse olen nyt vähän ULA:lla. En osaa tämän enempää tänään kirjoittaa.

Huhhuh, olen aivan nääntynyt. Jouduin skannaamaan ja oikolukemaan tänään vielä listaa tieteellisistä tutkimuksista, koska löytämäni lista oli uudempi kuin aiemmin skannaamani. Merkki merkiltä oikoluin ja lisäsin joukkoon tulostumattomat merkit.

Nyt olen saanut työni valmiiksi, paitsi että muokkaamiani tietoja voisin ehkä vielä levittää, joka sekin älyttömän raskasta ja aikaavievää. Sitten vielä joku kaikesta työstä tietämätön saattaa tulla ja kävellä muitta mutkitta työni päältä nälvien peistaamisesta tai muusta.

Ongelma on siinä, että sisältäni löytyy melkoinen oikeustaistelija. Mielestäni ihmisillä on esimerkiksi oikeus saada tietää heitä koskevista asioista. Jotta se toteutuisi, epäkohdista on kirjoitettava ja tietoa levitettävä.

Kirjoitan parhaillaan hurjan jännää juttua virustorjunnasta enkä ihan mitä tahansa juttua. Markkinoilla on valmiste, joka vähentää flunssan ja influenssan oireita ja jota valmistetta olen itsekin käyttänyt jo viisi vuotta ja ottanut siitä selkoa.

Maailmalla valmisteen ainesosia on tutkittu lukuisissa tieteellisissä tutkimuksissa, joka tieto ei ole lentänyt lintukotomme fundamentalistiselle armeijalle eli viranomaisille asti. Niinpä he ovatkin lätkäisseet yritykselle 50 ooo euron uhkasakon.

Kyseessä on kuitenkin ihmisten henki lintuinfluenssan iskiessä Suomeen. Jo nyt on selvää, että virus ennemmin tai myöhemmin iskee niin kuin se on aiemmissa epidemioissa jo iskenyt.

Kuolleita on ollut paljon. Niin paljon ei nykyään tarvitsisi olla, mikäli viranomaiset yhdistäisivät voimansa ja lopettaisivat ihmisten terveydellä leikkimisen, ottaisivat selvää asioista ja jakaisivat tietoa.

Siihen asti tarvitaan yksittäisiä taistelijoita puskemaan vastavirtaan.

Ota selvää ja lue.

Kerättyäni voimia olen tänään jaksanut jotakin jo kirjoittaa. Aloitin tässä jokin aika sitten Ylen keskustelupalstalla ketjun Saattohoitoa sairauden hoitamisen sijaan, jonka tänään sain vietyä osaltani loppuun.

Ei ole minun vastuullani, ellei ihmiset kiinnostu asioista jotka koskettavat heitäkin tulevaisuudessa. Asennevammaan ei pysty vaikuttamaan, vaikka muuhun pystyisikin.

Korkeimman haltuun jätän tämän kuten kaiken muunkin. Ihminen määrää, Jumala säätää.

o o o

Kello lähenee puolta yötä taasen. Paljoa ei tämän päivän puolella enää ehdi - paitsi jos valvoo hiukkasen, yökin antaa myötä.

"Hyvää yötä, Jeesus myötä", pappikin sanoi vähän aikaa sitten kirkossa.

Olen edelleen uupunut kirjoittaakseni tänne juuri mitään. On vielä levättävä ja kerättävä voimia. Maailman parantaminen on raskasta hommaa.

Perustin Sanasinko-keskustelupalstankin huomion kiinnittämiseksi nimenomaan epäkohtiin ja niistä kertomiseen. Miten ihmiset voivat sulkea silmänsä vääryyksiltä, joita kaiken aikaa tapahtuu?

Ainakin niistä on kirjoitettava. Ei vääryys hiljaa hautoenkaan poistu.

o o o

Avattuasi suusi sinut tosin yritetään vaientaa.

Minä suostun korkeintaan enää lepäämään ja sitten taas jatkan ;)

TERVETULOA!

Täällä voit lukea jotain ajattelemaani. Tämä on hyvä päivä aloittaa sydän mäsänä niin kuin minulla toisinaan on kyynelten pursutessa silmistäni.

Ensimmäisenä kertana lyhyestä virsi kaunis.

o o o

Vakavissa tunnelmissa aloitan yrittäen kuivata kyyneleeni.

Maailman parantaminen satuttaa.

Mutta se, ettei yrittäisikään, satuttaisi vielä enemmän.

o o o

- Kiitos, että luet ja olet kanssani.